Lipizzanhevonen on hevosrotu, joka on saanut nimensä vielä nykyäänkin lipizzanhevosia kasvattavasta slovenialaisesta Lipican siittolasta. Suuri yleisö tuntee tämän tanssivan valkean hevosrodun parhaiten Wienin Espanjalaisen ratsastuskoulun ballerinona, jotka esiintyvät korkean kouluratsastuksen näytösratsuina.

Lipizzanhevosen historia alkaa 1500-luvulta, jolloin Lipican siittola perustettiin, ja Itävallan arkkiherttua Kaarle II toi Iberian niemimaalta 9 espanjalaista oria ja 24 tammaa. 1500-luvulla kuninkaiden hovien ratsastuskoulut ja korkea kouluratsastus olivat muodissa, ja Itävaltaan oli tarkoitus perustaa oma kuninkaallinen ratsastuskoulu. Andalusianhevosta pidettiin parhaana rotuna korkeaan kouluratsastukseen, ja rotu pohjautuukin pitkälti espanjalaisiin hevosiin. Seuraavan 200 vuoden aikana Lipicaan tuotiin lisää hevosia Espanjasta ja Italiasta (andalusialaisesta pohjautuva napolinhevonen). Wienin Espanjalainen ratsastuskoulu perustettiin vuonna 1735, ja samoihin aikoihin lipizzanhevosrotua alettiin jalostaa systemaattisesti.

Lipizzarodun varsinaisia perustajaoreja on kuusi: ruskea napolinhevonen Neapolitano (1790), valkoinen espanjanhevonen Pluto (1765), musta napolinhevonen Conversano (1767), hallakko kladrubynhevosori Favory (1779), valkoinen arabi Siglavy (1810) ja harmaa kladrubynhevonen Maestoso (1819). Nykyinen lipizzanhevoskanta polveutuu suoraan näistä kuudesta orilinjasta. Lisäksi on olemassa kaksi uudempaa orilinjaa: Tulipán ja Incitato, jotka edustavat modernimpaa Unkarilaista lipizzanhevoskasvatusta. Myös vanhoista orilinjoista on moderneja uusia linjoja.

Tammalinjoja on 18 ja jokaisella hevosella on 2 nimeä: valtionsiittoloissa aina orilinjan ja tammalinjan mukaiset, yksityisten kasvattamilla nimeäminen on vapaampaa (mutta silti yleensä toinen nimi tulee isälinjasta). Myöhempinä vuosina rotuun yritettiin risteyttää mm. täyttä verta englannintäysveristen ja angolarabien muodossa, mutta nämä eivät osoittatuneet hyviksi valinnoiksi korkeaan kouluratsastukseen. Nykyisinkin parhaimmat yksilöt kouluratsastusta ajatellen, polveutuvat mahdollisimman suoraan andalusialaisesta verenperinnöstä (esim Pluto- ja Maestoso -linjat). Lipizzanhevosen jalostus kärsi pahoin molemmissa maailmansodissa, mutta rotu saatiin pelastettua muualle maailmaan vietyjen hevosyksilöiden avulla.

Lipizzanhevosia kasvatetaan nykyään koko entisen Itävalta-Unkarin alueella. Espanjalaisen ratsastuskoulun hevoset kasvatetaan Itävallassa Piberin siittolassa. Myös muiden lähialueen maiden, kuten Unkarin ja Slovenian valtionsiittoloissa kasvatetaan lipizzoja.

Lipizzat ovat nykyisin väritykseltään lähes aina kimoja, jotka syntyvät mustina tai ruunikoina ja harmaantuvat iän myötä lopulta valkoisiksi. Erityisesti Unkarissa ja Romaniassa on myös ruunikkoja lipizzanhevosia, ja Espanjalaisen ratsastuskoulun näytöksissä pidetään perinteisesti aina yhtä tummaa hevosta.

Lipizzanhevonen on säkäkorkeudeltaan melko pieni rotu, yleensä 150 –160 cm. Itävaltalaiset lipizzat ovat pienikokoisempia kuin unkarilaiset sukulaisensa, jotka ovat suurempia, laajaliikkeisempiä ja erittäin suosittuja vaunuhevosina. Lipizzanhevoset kehittyvät hitaasti täyteen mittaansa ja voimaansa, ja ovat "aikuisia" yleensä vasta n. 7 vuotiaana, mutta vastaavasti elää pitkään. Lipizzanhevonen on myös hyvin terve rotu. Useat Espanjalaisen ratsastuskoulun oriit ovat käytössä vielä yli 20-vuotiainakin. Tarinat kertovat monesta lipizzanhevosesta, jotka ovat eläneet jopa 40-vuotiaiksi!

Lipizzanhevonen on tasapainoinen ja notkea, ja sen oppivainen luonne soveltuu hyvin kouluratsastukseen. Lipizzan jalkojen rakenne on vahva ja ne ovat voimakkaat, hyväluiset ja kovakavioiset. Lipizzanhevosta ei usein tarvitse kengittää, vaan kaviot ovat kovat ja hyvänmuotoiset. Takaosa on vahva ja soveltuu hyvin korkeaan kouluratsastukseen. Lipizza ei ole kovin nopea laukkapätkällä, ja hevosen liikkeet ovatkin enemmän korkeat kuin matkaavoittavat. Lipizzaa ei silti voisi luonnehtia erityisen hitaaksi hevoseksi - sen räjähtävän nopeat hypyt, liikkeet ilmassa, upeat piruetit ja voimakas passage tekevät hevosesta näyttävän ilmestyksen niin valjakkoon, kouluradalle kuin korkean kouluratsastuksen näytökseenkin.

Lipizzat kiintyvät usein voimakkaasti "omaan ihmiseensä", ja varsinkin tammat saattavat olla jopa mustasukkaisia mielitietystä ihmisestään ja yrittää paimentaa häntä. Lipizzat ovat älykkäinä ja ketterinä hevosina usein sopimattomia hyvin kokemattomille ratsastajille, mutta perusluonteeltaan lipizzat ovat silti ystävällisiä ja ihmiseen kiintyviä hevosia, ja valkean karvan alla sykkii suuri ja lämmin sydän!