Hispanoarabi ja hispanoangloarabi ovat suosittuja rotuja perinteisessä espanjalaisessa työratsastuksessa, joka pohjautuu karjan paimentamiseen. Myös nykyinen amerikkalainen cowboy-tyyli pohjautuu Espanjasta lähtöisin olevaan karjaratsastukseen, jossa hevosen tulee olla hyvin ketterä, painopiste matalalla, älykäs, rohkea ja nopea. Suosituimmat rodut härän sarvien väistelyyn ja yksinäisten vasikoiden kiinni spurttaamiseen ovat hispanoarabi ja hispanoangloarabi. Ensin mainitussa rodussa on pääsääntöisesti kahta eri rotua; täysveristä arabianhevosta ja andalusialaista, hispanoangloarabissa taas lisäksi englannintäysiveristä, eli yhteensä kolmea rotua, josta tulee sen paikallinen nimitys ”tres sangres”. Parhaimmillaan näissä kahdessa rodussa yhdistyy kaikkien näiden rotujen jaloimmat ja käyttökelpoisimmat puolet: hyvä hispanoangloarabi on kauniin ja sopusuhtaisen ulkomuotonsa lisäksi kestävä ja nopea kuin arabi ja englannintäysiverinen, sekä näyttävä ja ketterä kuin andalusialainen.

Molemmat rodut, ja etenkin hispanoangloarabi, ovat hyvin monikäyttöisiä; perinteisen karjaratsastuksen ja tilan töiden lisäksi ne soveltuvat erinomaisesti kouluratsastukseen, esteisiin sekä vaikkapa matkaratsastukseen. Arabiveri tekee näistä hevosista usein melko pieniä kooltaan, mutta myös hyvin suuria yksilöitä löytyy.

Perinteisen vaquera-hevosen harja pidetään hyvin lyhyeksi ajettuna, sekä häntä lyhyeksi leikattuna, jotta hevoset olisivat mahdollisimman helppohoitoisia ja nopeita ottaa töihin suoraan laitumelta, ja ettei eläinten sarvet ja maastossa olevat oksat takertuisi hevosten jouhiin aiheuttaen vaaratilanteita.