PRE (esp. Pura Raza Española, täysiverinen espanjalainen) on espanjalainen hevosrotu, joka polveutuu muun muassa muinaisesta iberialaisesta hevosesta, berberihevosesta ja arabianhevosesta. Espanjan ulkopuolella siitä käytetään myös vanhaa nimeä "andalusialainen", mutta virallisen kasvattajajärjestön ANCCEn mukaan nimi andalusialainen saattaa viitata myös paperittomaan tai muun rodun kanssa risteytettyyn hevoseen.

PRE:n historia on monivaiheinen, ja sen kerrotaan polveutuvan jopa yli 10 000 vuoden takaa. Seudulla on ollut jo tuhansia vuosia alkukantaisia pieniä hevosrotuja. Ibeeriheimot toivat alueelle jo neoliittisella kaudella (uudemmalla kivikaudella) hevosia, ja myöhemmin alueella ovat vaikuttaneet monet pohjoisafrikkalaiset kulttuurit ja tapahtumat. Numidialaiset kulkivat Iberian niemimaan poikki karthagolaisten Rooman sotaretkellä 800 eKr, tuoden niemimaalle mukanaan mm. afrikkalaisia berberinhevosia. Myöhemmin islamilaiset zanata-ratsumiehet (berberit) valloittivat Espanjan 800 jKr. Espanjassa olikin 800 vuoden ajan arabialainen kuningaskunta.

Espanjalainen hevosen arvostus oli huipussaan Keski-Euroopassa 1500–1700 luvuilla. Esimerkiksi vuonna 1539 Ranskan Henrik III:n kuninkaallisten tallien tallimestari Salomon de la Broue kirjoitti; ”Pidän aitoa espanjalaista hevosta parhaaseen luokkaan kuuluvana, koska se on mitä kaunein, jaloin, sulokkain ja rohkein, kaiken kaikkiaan kuninkaan arvoinen”.

Ratsastuksen mestarit ovat huomanneet tämän ruumiillisten ja henkisten avujen harvinaisen yhdistelmän jo kauan aikaa sitten. Suurmestari Francois de la Gueriniere toteaa 1731: ”Kaikki kirjailijat ovat asettaneet etusijalle espanjalaisen hevosen ja pitäneet sitä parhaana maneesissa työskentelyyn, syynä ovat sen notkeus voimavarat ja luontaiset taipumukset esiintymiseen ja paraateihin, sen uljaus, viehkeys ja jalous”.

PRE:n merkitys myöhempien urheiluhevosrotujen jalostuksessa on ollut merkittävä. Tästä espanjalaisesta hevosesta polveutuvat niin lipizzat, friisiläiset, kuin monet Amerikan mantereiden hevosistakin, ja ovatpa ne vaikuttaneet monen keskieurooppalaisen ratsurodunkin syntyyn tavalla tai toisella. Konkistadorit veivät iberialaisia hevosia mukanaan valloitusretkille, ja myöhemmin tutkimusmatkailijat veivät mantereelle lisää hevosia. Amerikkalainen mustangi polveutuukin pitkälti näiden irtipäässeiden hevosten muodostamista villilaumoista. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että portugalilainen lusitano polveutuu PRE:stä, mutta geneettisten ja historiallisten tutkimusten mukaan rotujen kehitys kulkee enemminkin vierekkäin ja limittäin, kuin että kumpikaan polveutuisi suoranaisesti toisestaan.

Tänä päivänä PRE hevosia on noin 175 000 kappaletta. Hevosia kasvattaa jopa 7500 siittolaa 65 eri maassa. Kattojärjestö ANCCE, Asociación Naciolal de Criadores de Caballos de Pura Raza Española, pitää yllä kansallista ja kansainvälistä rekisteriä 22 alajärjestön kanssa (mm. USA:ssa, Saksassa ja Ruotsissa on omat ANCCE:n alajärjestönsä)

PRE ei ole säkäkorkeudeltaan erityisen suuri; sen keskikorkeus on 155-160 sentin paikkeilla, mutta jalostuksen myötä keskikoko on kasvussa ja lähes 170 senttisiäkin hevosia löytyy jo Espanjasta. Lisäksi nämä hevoset vaikuttavat selästä käsin paljon suuremmilta; kaula liittyy runkoon ylöspäin, ja jalkojen liikeradat ovat näyttäviä. PRE on väriltään useimmiten kimo, muut sallitut värit ovat ruunikko, ruunivoikko, vasta äskettäin hyväksytty rautias (myös liinaharjalla, joka on erittäin harvinainen ja kallis väri), sekä suosituin ja hyvin arvokas väri; musta. Myös tuplavoikkoja (BEC) PRE:itä on tavattu.

Rotua käytetään kilpa-, harraste- ja näytösratsuna, mutta myös valjakkohevosena, sirkuksessa ja härkätaistelussa. PRE:llä on parhaimmillaan nöyrä ja oppivainen luonne, sopivasti sähköä ja näyttävyyttä, se on liikkeiltään ketterä ja nopea. Rodulla on erinomainen luontainen tasapaino, ja erityisesti kootut liikkeet ovat näille hevosille helppoja. Moderni PRE pystyy myös lisäämään liikettä helpommin, ja monet PRE:t ovatkin vallanneet kansainvälisiä areenoita. Legendaarisimpiin hevosiin kuulunevat majesteettinen ori Invasor, joka on Rafael Soton kanssa kiertänyt jo pitkään arvokisoja. Muita merkittäviä kouluratsuja ovat mm. oriit Keops, G-Nidium, Atiza ja Fuego XII.

Nykyisin yhä suositummat ratsastuksen linjat, klassinen- ja taideratsastus, käyttävät yleisesti PRE:tä – hevoset kykenevät kokoamaan itsensä kevyesti ja helposti. Herkkyytensä ja oppivaisuutensa ansiosta ne on helppoja kouluttaa toimimaan lähes näkymättömin avuin. Rotu liittyykin ratsastustaiteen ja korkean kouluratsastuksen syntyyn niin erottamattomasti, että voisi kysyä, kumpi oli ensin, muna vai kana... Tekivätkö tämän hevosen upeat luontaiset ominaisuudet mahdolliseksi korkean koulun, vai löysivätkö kouluttajat espanjalaisesta hevosesta vihdoin ihanteellisen instrumentin, joka tarjosi heille tilaisuuden kehittää taidettaan täydellisyyteen saakka? PRE on joka tapauksessa suorastaan liikkuva taideteos, joka hurmaa usein jo ensi istumalta ratsastajansa.

(Lähteenä käytetty mm. Yann-Arthus Bertrandin teoksen "Hevoset" kauniita ajatuksia sekä ANCCE:n verkkosivuja)

Lisää tietoa: http://www.ancce.es/